Vapaan tahdon olemassaolo on kautta aikojen ollut yksi filosofian keskeisimmistä kysymyksistä. Teemmekö me itsenäisiä päätöksiä vai ovatko valinnat, joita teemme, vain seurausta biologisista ja ympäristöllisistä tekijöistä?
Tämä on tärkeä kysymys, koska juuri vapaata tahtoa pidetään ihmisen autonomian ja moraalisen vastuun perustana. Kuitenkin 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla neurotieteen ja psykologian tutkimukset ovat alkaneet haastaa käsitystä ihmisen vapaasta tahdosta.
Aivotutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että päätökset syntyvät aivoissa jo ennen kuin koemme tekevämme tietoisia valintoja. Psykologiset tutkimukset taas ovat antaneet osviittaa siitä, kuinka tiedostamattomat prosessit ja ympäristötekijät ohjaavat käyttäytymistämme.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa vapaalle tahdolle? Onko se vain illuusio?
Pohdin tässä kirjoituksessa neurotieteen ja psykologian näkökulmia vapaaseen tahtoon sekä niiden seurauksia oikeusjärjestelmälle, moraalille ja yhteiskunnalliselle vastuulle.
Neurotieteen näkökulma: Determinismi ja aivojen ennakoivat mekanismit
Neurotieteessä vapaata tahtoa on tutkittu erityisesti mittaamalla aivojen sähköistä ja aineenvaihdunnallista toimintaa päätöksenteon hetkellä.
Yksi merkittävimmistä kokeista on Benjamin Libetin 1980-luvulla suorittama tutkimus. Libet havaitsi, että koehenkilöiden aivot alkoivat valmistautua liikkeeseen jopa 300 millisekuntia ennen kuin he tietoisesti päättivät toimia. Tämä viittaa siihen, että aivojen prosessit tapahtuvat jo ennen kuin ihminen päättää tietoisesti liikkuvansa.
Myöhemmät fMRI-tutkimukset ovat laajentaneet tätä havaintoa. fMRI eli toiminnallinen magneettikuvaus on neurotieteessä keskeinen kuvantamismenetelmä, joka mittaa aivojen aktiivisuutta veren happipitoisuuden muutosten perusteella. Kun tietyt aivoalueet aktivoituvat, niiden hapenkulutus kasvaa, mikä näkyy fMRI-kuvissa.
Vuonna 2008 John-Dylan Haynes ja hänen tutkijaryhmänsä osoittivat, että päätökset voidaan ennustaa jopa 7–10 sekuntia ennen kuin henkilö kokee tehneensä ne. Tämä viittaa siihen, että tietoinen valinta voi olla pelkästään tietoisuuden jälkikäteinen selitys jostakin, mikä on jo tapahtunut aivoissa.
Mutta jos aivot todella päättävät ennen kuin “minä” teen valinnan, missä määrin sitten voimme edes sanoa, että meillä on vapaa tahto?
Psykologian näkökulma: Tiedostamattomat vaikutukset päätöksentekoon
Psykologia on tuonut esiin toisen merkittävän haasteen vapaalle tahdolle esittämällä, että suuri osa päätöksistämme perustuu tiedostamattomiin prosesseihin.
Kognitiiviset vinoumat ja heuristiikat
Amos Tverskyn ja Daniel Kahnemanin tutkimukset osoittivat, että ihmiset eivät tee päätöksiä rationaalisesti, vaan turvautuvat heuristiikkoihin – ajattelun oikopolkuihin, jotka usein johtavat systemaattisiin virheisiin. Tämä tarkoittaa, että valintamme voivat olla ennalta määrättyjä heuristiikkojen ja kognitiivisten vinoumien kautta, eikä niinkään autonomisen päätöksenteon tulosta.
Priming-ilmiö
Toinen merkittävä havainto liittyy priming-ilmiöön, jossa ympäristötekijät vaikuttavat huomaamattamme päätöksiimme. Klassikkoesimerkki tästä on tutkimus, jossa koehenkilöt kävelivät hitaammin käytävällä, kun heille esitettiin vanhenemiseen liittyviä sanoja. Tämä tapahtui ilman, että he itse huomasivat sitä.
Tahdonvoiman rajallisuus
Roy Baumeisterin “ego depletion” -teoria viittaa siihen, että tahdonvoimamme on rajallinen resurssi. Jos ihminen joutuu tekemään paljon päätöksiä tai vastustamaan impulsseja, hänen kykynsä tehdä itsenäisiä valintoja heikkenee. Tämä viittaa siihen, että vapaa tahto ei ole staattinen ominaisuus, vaan se vaihtelee biologisten ja ympäristöllisten olosuhteiden mukaan.
Filosofiset tulkinnat: Determinismi, kompatibilismi ja libertarismi
Neurotieteen ja psykologian löydökset ovat herättäneet vilkasta filosofista keskustelua. Jos aivomme tekevät päätökset puolestamme ja psykologiset mekanismit ohjaavat käyttäytymistämme, niin onko vapaa tahto mitään muuta kuin illuusio?
Kovadeterministit, kuten Sam Harris, väittävät, että koska kaikki ajatukset ja päätökset ovat biologisten ja fysikaalisten syiden seurausta, vapaata tahtoa ei ole olemassa
Kompatibilistit, kuten Daniel Dennett, väittävät, että vapaan tahdon ei tarvitse olla täysin itsenäistä sattumanvaraisuudesta. Riittää, että meillä on kyky toimia sisäisten halujemme ja tavoitteidemme mukaan, vaikka nämä olisivatkin biologisesti ja ympäristöllisesti määräytyneitä
Libertaristit, kuten Robert Kane, uskovat, että vapaata tahtoa on, mutta se ei ole selitettävissä puhtaasti aivotutkimuksen kautta. He väittävät, että tietoisuus voi ohjata aivotoimintaa eikä pelkästään seurata sitä
Pohdintaa omasta näkökulmastani käsin
Oma näkemykseni asiasta on pitkälti libertaristiseen kallellaan. Uskon, että vapaa tahto on todellista ja se ylittää biologisen determinismin rajoitukset, ja että emme tiedä vielä kaikkea, mitä tästä aiheesta on opittavaa.
Väitän, että vaikka neurotiede osoittaakin aivoissa tapahtuvan prosesseja ennen tietoista kokemusta päätöksen tekemisestä, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vapaa tahto olisi pelkkää illuusiota.
Uskon, että ihmisen tietoisuus ja vapaa tahto toimivat monimutkaisena kokonaisuutena, jossa aivojen alitajuiset prosessit ja tietoinen päätöksenteko yhdistyvät ainutlaatuiseksi kyvyksi tehdä valintoja oman vapaan tahtonsa mukaan.
Enkä usko, että vapaus olisi mitään absoluuttista irtautumista syistä, vaan pikemminkin kykyä ohjata toimintaansa arvojen, päämäärien ja moraalisen kompassin pohjalta. Kokemus valinnan mahdollisuudesta on kuitenkin keskeinen ihmisyyden kannalta. Se mahdollistaa meille inhimillisen vastuunottamisen omista teoistaan ja antaa pohjan moraalille.
Sielu?
Ja jos pohdinta vapaasta tahdosta liitetään sieluun, keskustelu muuttuukin filosofisesta ja tieteellisestä pohdinnasta myös metafyysiseksi.
Entä jos juuri sielu onkin se tekijä, joka mahdollistaa aidon vapaan tahdon?
Jos sielu on vapaan tahdon lähde, ihmisen valinnat eivät olekaan enää vain aivokemiaan tai ulkoisiin syihin sidottuja. Silloin ne ovat tietoisen, henkisen olemuksen ohjaamia.
Mielestäni juuri tämä näkökulma antaa vapaan tahdon käsitteelle sen syvemmän merkityksen ja mahdollistaa myös vastuun ja moraalisen arvioinnin perusteet.
Tämänkaltainen ajatus perustuu dualismiin, jonka mukaan sielu ja ruumis ovat erillisiä, mutta vuorovaikutuksessa keskenään. Tällöin tietoisuus ei ole ainoastaan aivoprosessien tuote, vaan sielu toimii tietoisen päätöksenteon lähteenä ja vaikuttaa tätä kautta fyysiseen maailmaan.
Kvanttifysiikka ja sielun mahdollisuus
Sellaiset kvanttifysiikan ilmiöt, kuten epädeterminismi ja aaltofunktion romahtaminen, tarjoavat libertaristiselle vapaalle tahdolle mahdollisen selityksen.
Vaikka klassinen determinismi väittää, että kaikki tapahtumat määräytyvät aiemmista syistä, kvanttifysiikan mukaan alkeishiukkasten käyttäytyminen voi olla satunnaista tai epädeterminististä.
Ja tätä epädeterminismiä voidaankin ajatella juuri sielun toiminnan tilana:
Kvantti-indeterminismi: Kvanttiteorian mukaan hiukkasten tila ei ole tarkasti määrätty ennen mittausta, vaan se on todennäköisyyksien superpositiossa. Jos tietoisuus tai sielu vaikuttaisi tähän prosessiin, se voisi tehdä aidosti vapaita valintoja hyödyntämällä kvanttimaailman epävarmuutta
Aaltofunktion romahtaminen: Kun kvanttijärjestelmän aaltofunktio romahtaa, järjestelmä siirtyy useasta mahdollisesta tilasta yhteen toteutuneeseen tilaan. Sielun rooli voisi olla tässä romahtamisessa, ohjaten, mikä vaihtoehto toteutuu
Penrosen ja Hameroffin teoria: Roger Penrosen ja Stuart Hameroffin kvanttitietoisuusteoria väittää, että tietoisuus syntyy aivojen mikrotubulusten kvanttiprosesseista. Tämä viittaa siihen, että tietoisuuden lähde voi olla todella syvällä kvanttitason ilmiöissä. Tämäkin avaa tien aidolle vapaalle tahdolle sielun kautta
Kvanttifysiikan epädeterminismi antaa libertaristiselle vapaalle tahdolle mahdollisen tieteellisen perustan, jossa sielu voi toimia ohjaavana tekijänä tässä prosessissa. Tämä yhdistää aineellisen ja henkisen maailman kauniisti toisiinsa, antaen vapaan tahdon käsitteelle syvemmän merkityksen.
Odotan mielenkiinnolla tekniikan kehittymistä ja mitä kaikkea tieteellisesti todistettua faktaa tämä ajatusmalli vielä saakaan taakseen. Oli miten oli, tämä kuitenkin antaa mielenkiintoisen filosofisen pohjan tälle ajatukselle.
Jos tietoisuutemme kykenee ylittämään biologiset ja fysikaaliset rajoitteet, mihin kaikkeen se pystyykään?
Mitä mieltä sinä olet?
.
Lähdeluettelo:
Libet, B., Gleason, C. A., Wright, E. W., & Pearl, D. K. (1983). “Time of conscious intention to act in relation to onset of cerebral activity (readiness-potential). The unconscious initiation of a freely voluntary act.” Brain, 106(3), 623–642. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/6640273/
Soon, C. S., Brass, M., Heinze, H. J., & Haynes, J. D. (2008). “Unconscious determinants of free decisions in the human brain.” Nature Neuroscience, 11(5), 543–545. https://www.nature.com/articles/nn.2112
Tversky, A., & Kahneman, D. (1974). “Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases.” Science, 185(4157), 1124–1131. https://science.sciencemag.org/content/185/4157/1124
Baumeister, R. F., Bratslavsky, E., Muraven, M., & Tice, D. M. (1998). “Ego depletion: Is the active self a limited resource?” Journal of Personality and Social Psychology, 74(5), 1252–1265. https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2F0022-3514.74.5.1252
Penrose, R. (1989). The Emperor’s New Mind: Concerning Computers, Minds, and the Laws of Physics. Oxford University Press.
Hameroff, S., & Penrose, R. (1996). “Orchestrated reduction of quantum coherence in brain microtubules: A model for consciousness.” Mathematics and Computers in Simulation, 40(3-4), 453–480. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/0378475496000805
Dennett, D. C. (2003). Freedom Evolves. Viking Penguin.
Harris, S. (2012). Free Will. Free Press.
Kane, R. (1996). The Significance of Free Will. Oxford University Press.
Bargh, J. A., Chen, M., & Burrows, L. (1996). “Automaticity of social behavior: Direct effects of trait construct and stereotype activation on action.” Journal of Personality and Social Psychology, 71(2), 230–244. https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2F0022-3514.71.2.230
Haggard, P. (2008). “Human volition: towards a neuroscience of will.” Nature Reviews Neuroscience, 9(12), 934–946. https://www.nature.com/articles/nrn2497
Epilogi 
Jätä kommentti Giga-dod Peruuta vastaus