Kauneus esitetään usein esteettisenä arvona, luonnollisena ja universaalina – kuin se olisi jokin objektiivinen totuus, jonka voi aistia välittömästi, ilman sen päällä makaavia kulttuurisia ja historiallisia painolasteja.
Usein kuulee sanottavan, että “kauneus on katsojan silmässä”, mutta tämäkin lause kätkee taakseen valtasuhteet, jotka määrittävät sen, kuka saa katsoo ja millä ehdoilla.
Todellisuudessa kauneusihanteet eivät ole enää pitkään aikaan olleet neutraaleja. Ne ovat hiljalleen muuttuneet osaksi sellaista yhteiskunnallista järjestystä, joka rakentuu vallan, kontrollin ja normien ympärille.
(lisää…)
Epilogi 