On asioita, joita alkaa ajatella uudelleen vasta, kun joku toinen näkee ne aivan eri tavalla. Minulle anteeksianto on yksi niistä.
Arvomaailmaani kuuluu, että vaikka anteeksiantaminen ei aina ole helppoa, siihen tulisi pyrkiä – että se on tie eheytymiseen ja kasvuun.
Mutta sitten kohtasin autistisen nuoren, jolle kaikki tämä vaikutti täysin keinotekoiselta.
Ei siksi, että hän olisi ollut välinpitämätön tai julma, vaan siksi, että anteeksiannon ajatus tällaisenaan ei yksinkertaisesti sopinut hänen todellisuuteensa.
Hän ei lähestynyt anteeksiantoa tuttujen tunnerakenteiden, kulttuuristen normien tai sosiaalisten koodien kautta.
(lisää…)
Epilogi 