Viha ei koskaan lopu vihalla, vaan rakkaudella – tämä on ikuinen laki.
Olen isä, puoliso ja omaishoitaja pojalleni. Arkeni rakentuu huolenpidosta, kirjoittamisesta ja loputtomasta halusta ymmärtää maailmaa.
Kirjoitan runoja, esseitä ja mielipidekirjoituksia – niistä asioista, jotka usein jäävät marginaaliin tai joista ei haluta puhua. Teksti on minulle tapa jäsentää todellisuutta, purkaa turhautumista ja etsiä merkityksiä kaoottisen pinnan alta.
Olen neuroepätyypillinen ja elän kroonisen kivun kanssa, mikä muovaa tapaani hahmottaa ympäristöä.
Opiskelen sosiaalialaa ja olen erityisen kiinnostunut ihmismielen toiminnasta, yhteiskunnallisista rakenteista sekä tavasta, jolla uskonnot ja ideologiat vaikuttavat meihin. Filosofia, psykologia ja politiikka eivät ole minulle vain teoreettisia aiheita, vaan välineitä ymmärtää, miksi maailmassa tapahtuu se, mitä tapahtuu – ja mitä sille voisi tehdä.
Eriarvoisuus, kovat arvot, sodat ja rasismi herättävät minussa syvää maailmantuskaa. En usko kyynisyyteen, vaikka toivosta on joskus vaikea pitää kiinni.
Tämä blogi syntyi tarpeesta käsitellä yhteiskunnan epäkohtia, tuoda esiin unohdettuja näkökulmia ja lisätä tietoisuutta siitä, miten maailma voisi olla parempi.
Epilogi 