
Olemme jo vuosikymmeniä ylpeinä uskoneet siihen ajatukseen, että jokaisella meistä on samanlainen oikeus laadukkaaseen ja ajantasaiseen hoitoon taloudellisesta tilanteesta tai sosiaalisesta statuksesta riippumatta.
Tämä kaunis periaate on kuitenkin vähitellen hiipunut pelkäksi saavuttamattomissa olevaksi ihanteeksi, joka ei millään tavalla vastaa sitä karua todellisuutta jossa elämme.
Potilaan ja hänen tarvitsemansa hoidon väliin on rakennettu lähes läpäisemätön muuri, jonka tiilet koostuvat byrokratian raskaista prosesseista, hallinnon mutkikkaista rakenteista ja alati hupenevista resursseista.
Ihminen jää täysin yksin juuri silloin, kun järjestelmän tulisi tukea häntä eniten. Hylätyksi tulemisen tunnetta korostaa, kun muistaa, että kyse on hoidosta, joka on rahoitettu kansalaisten omilla verorahoilla.
(lisää…)

