Kun puhutaan homoseksuaalisuudesta ja Raamatusta, keskustelu kääntyy usein muutamaan yksittäiseen lauseeseen, joita on konservatiivisissa piireissä pidetty homoseksuaalisuuden tuomitsevina. Näitä lauseita löytyy sekä Vanhan että Uuden testamentin puolelta, erityisesti Mooseksen laista ja apostoli Paavalin kirjeistä.
Mutta mitä nämä kohdat oikeastaan tahtovat sanoa, ja mitä ne todella tarkoittavat? Entä mitä tekemistä niillä on sen kanssa, miten me nykyään ymmärrämme seksuaalisuuden?
Ihan aluksi on tärkeää huomauttaa, että Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan hepreassa ja kreikassa ei ollut omaa sanaa homo- tai heteroseksuaalisuudelle.
Koko käsitys seksuaalisesta suuntautumisesta ihmisen synnynnäisenä ominaisuutena syntyi vasta 1800-luvun lopulla. Raamatussa ei siis edes puhuta homo- tai biseksuaalisista ihmisistä, vaan viitataan pelkästään tiettyihin tekoihin tai käytäntöihin.
Tässä kirjoituksessa käyn mahdollisimman tarkasti läpi Raamatun homoseksuaalisuutta käsittelevät kohdat ja pohdin, mitä ne tarkoittivat niiden historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Tavoitteenani on ymmärtää, mistä näissä teksteissä on kyse – ja mitä ne eivät tarkoita.
Yritän olla mahdollisimman perusteellinen, joten tällä tekstillä on hieman enemmän mittaa kuin aiemmilla julkaisuillani.
Vanha testamentti ja homoseksuaalisuus
Vanhan testamentin kirjoittamisen aikaan Israelin kulttuuri oli äärimmäisen patriarkaalinen, ja seksuaalisuuteen liittyvät säännöt olivat osa paljon laajempaa yhteiskuntajärjestystä. Niihin kuului paljon muutakin kuin homoseksuaalisuus.
Seksuaalisuutta koskevat lait liittyivät usein ennen kaikkea rituaaliseen puhtauteen, perheen jatkuvuuteen ja siihen, millaisia eroja Israelin kansan ja ympäröivien kansojen välillä haluttiin pitää yllä.
Homoseksuaalisuutta käsitellään Vanhan testamentin puolella erityisesti kolmessa kohdassa:
-Sodoman ja Gomorran kertomus (1. Moos. 19)
-Mooseksen lain homoseksuaalisuuden kiellot (3. Moos. 18:22 ja 3. Moos. 20:13)
-Gibean kauheudet (Tuom. 19:16–30)
Näitä käsitellessä on tärkeää huomioida, että jokainen näistä teksteistä käsittelee homoseksuaalisuutta eri yhteyksissä. Osa kertoo väkivallasta ja vallankäytöstä, osa muinaisista uskonnollisista laeista.
Seuraavaksi käyn ne läpi yksitellen.
Sodoma ja Gomorra – mistä kertomuksessa oikeasti on kyse?
Sodoman ja Gomorran tuho on yksi tunnetuimmista Raamatun kertomuksista. 1. Mooseksen kirjan 19. luvussa kerrotaan, kuinka Jumala päättää tuhota nämä kaupungit niiden pahuuden vuoksi.
Ennen tuhoa Loot, joka asuu Sodomassa, saa vieraikseen kaksi enkelin hahmoon ilmestynyttä miestä. Sodoman miehet vaativat, että vieraat luovutetaan heille, jotta he voivat “maata heidät” (1. Moos. 19:5).
Vanhoilliskonservatiivisissa piireissä tämän on tulkittu tarkoittavan, että Sodoman synti olisi ollut homoseksuaalisuus. Mutta tutkimusten mukaan tämä ei ole suinkaan oikea tulkinta.
Tutkijat ovat nykyään melko yksimielisiä siitä, että kertomus ei edes käsittele homoseksuaalisuutta, vaan seksuaalista väkivaltaa ja vieraanvaraisuuden rikkomista.
Sodoman miehet halusivat käyttää valtaansa väärin raiskaamalla vieraat – tämä oli siihen aikaan käytetty tapa nöyryyttää ja alistaa muukalaisia. Kertomus ei siis tuomitse homoseksuaalisuutta vaan tämänkaltaisen seksuaalisen väkivallan. Se tuomitsee myös vieraanvaraisuuden sääntöjen rikkomisen, mikä oli siihen aikaan ja siinä kulttuurissa äärimmäisen tuomittava ja järkyttävä teko.
Samanlainen tapahtuma kuvataan Tuomarien kirjassa (Tuom. 19:16–30), jossa Gibean kaupungissa joukko miehiä haluaa raiskata vieraan miehen. Tämä vahvistaa, että kertomusten tarkoitus oli tuomita seksuaalinen väkivalta ja vieraanvaraisuuden sääntöjen rikkominen – niissä ei oteta lainkaan kantaa suostumukselliseen ihmissuhteeseen.
Lisäksi Raamattu antaa myös itse toisen selityksen Sodoman synnille. Hesekielin kirjassa sanotaan:
“Sodoman synti oli tämä: he elivät ylpeydessä, yltäkylläisyydessä ja huolettomuudessa, eivätkä auttaneet köyhiä ja avuttomia.” (Hes. 16:49)
Sodoman ja Gomorran tarinat liittyvät siis epäoikeudenmukaisuuteen, seksuaaliseen väkivaltaan ja muukalaisten hyväksikäyttöön.
Mooseksen laki ja homoseksuaalisuuden kiellot
Vanhan testamentin selkeimmin ilmaistut homoseksuaalisuutta koskevat kiellot löytyvät 3. Mooseksen kirjasta:
“Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:22)
“Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13)
Näitä jakeita on käytetty usein perustelemaan sitä, että homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan syntiä. Mutta missä yhteydessä nämä lait on annettu?
Nämä kiellot kuuluvat Mooseksen lain puhtaus- ja pyhyyskoodeihin, jotka säätelevät kaikkea ruoasta pukeutumiseen ja seksuaalisuuteen. Näitä lakeja säädettiin ja noudatettiin, koska Israelin kansan haluttiin erottautuvan selkeästi ympäröivistä kansoista ja heidän elintavoistaan.
Samassa laissa on myös muita mielenkiintoisia säädöksiä, kuten vaikkapa:
–“Älkää käyttäkö vaatteita, joissa on sekoitettua kuitua.” (3. Moos. 19:19)
–“Älkää syökö sikaa tai äyriäisiä.” (3. Moos. 11:7–10)
“Miehen on kasvatettava parta, eikä hiuksia saa leikata tietystä kohdasta.” (3. Moos. 19:27)
Kristityt eivät enää noudata esimerkiksi näitä sääntöjä, koska niiden katsotaan kuuluneen vanhaan liittoon, joka ei enää sido heitä Jeesuksen vuoksi.
Tämä herättääkin kysymyksen: miksi ihmeessä juuri homoseksuaalisuuden kielto halutaan edelleen pitää voimassa, kun muut samasta laista tulevat käskyt on jo hylätty?
Miksi homoseksuaalisuuden kiellot ylipäänsä olivat olemassa?
Todennäköisintä on, että Mooseksen lain homoseksuaalisuuden kiellot liittyivät muinaisiin uskonnollisiin rituaaleihin.
Monissa Israelia ympäröivissä kulttuureissa esiintyi temppeleissä tapahtuvaa rituaalista seksiä, jossa miehet harrastivat seksiä toisten miesten kanssa jumalille omistetuissa seremonioissa. Israelin uskonto halusi kitkeä tällaiset muiden kulttuurien tavat täysin, ja nämä lait olivat osa ympäröivien kansojen “puhdistamista”.
Toinen syy oli muinainen patriarkaalinen sukupuolikäsitys. Muinaisessa Lähi-idässä miehen aseman oli oltava “aktiivinen” ja naisen aseman “passiivinen”. Jos mies asettui “naisen asemaan” seksissä, sitä pidettiin hänen häpäisemisenään – tämä oli todella häpeällistä patriarkaalisessa kunniakulttuurissa.
Mutta… jos Mooseksen laki ei kerran sido kristittyjä enää muutenkaan, onko reilua poimia siitä yksi sääntö ja käyttää sitä yhä tuomitsemaan homoseksuaalisuus?
Tämän lisäksi kristittyjen olisi hyvä pitää mielessä, että Raamatun aikainen avioliitto ei perustunut romanttiseen rakkauteen vaan perheen kunnian, omaisuuden ja perimyslinjan turvaamiseen tai kaupankäyntiin. Tämä näkyy erityisesti siinä, kuinka nuorina tytöt naitettiin.
Esimerkiksi:
-Rebekka ja Iisak: 1. Mooseksen kirjan mukaan Iisak oli 40-vuotias, kun hän nai Rebekan (1. Moos. 25:20). Juutalaisen perimätiedon mukaan Rebekka oli tällöin noin 14-vuotias.
-Maria ja Joosef: Jeesuksen äiti Maria oli juutalaisen tavan mukaan 12–14-vuotias, kun hän meni naimisiin Joosefin kanssa. Joosefin iästä on eri tulkintoja, mutta joidenkin lähteiden mukaan hän oli 50–80-vuotias leski, jolla oli jo aikuisia lapsia.
Hesekielin kuvaus avioliitosta
Hesekielin kirjassa avioliittoa käytetään vertauskuvana Jumalan ja Israelin suhteelle. Jumala sanoo Israelille:
“Rintasi kasvoivat ja hiuksesi tulivat pitkiksi, mutta sinä olit yhä alaston ja paljas. Minä levitin viittani sinun yllesi, peitin sinun alastomuutesi ja vannoin sinulle valan.” (Hes. 16:7–8)
Tämä kertoo sen aikaisesta käytännöstä, jossa tyttö naitettiin heti kuukautisten alettua.
Avioliittolaki
2. Mooseksen kirjassa sanotaan, että jos mies viettelee neitsyen, hänen on maksettava morsiamenhinta ja otettava hänet vaimokseen (2. Moos. 22:16). Tämä kertoo, että avioliitto ei perustunut rakkauteen vaan oli kaupankäyntiä.
Raamatun ajan avioliitot olivat siis hyvin kaukana nykyisestä käsityksestä, jossa avioliitto on kahden aikuisen välinen tasavertainen suhde, joka perustuu rakkauteen.
Homoseksuaalisuutta paheksutaan perusteluilla, joissa nykykristityt pitävät “raamatullista avioliittoa” ihanteena, mutta kun edellä mainittuja miettii… niin onko se todella ihanne jota kohti pyrkiä?
.
Uusi testamentti
Uudessa testamentissa homoseksuaalisuutta käsitellään paljon vähemmän kuin usein ajatellaan. Jeesus ei mainitse sitä kertaakaan, ja suurin osa Uuden testamentin kirjoista ei puhu asiasta lainkaan.
Homoseksuaalisuuteen viittaavat kohdat löytyvät lähinnä apostoli Paavalin kirjeistä, joissa hän varoittaa pakanauskonnoista ja niiden “epäsiveellisistä tavoista”.
Jeesus ja homoseksuaalisuus
Jeesus otti kantaa todella moniin aikakautensa moraalikysymyksiin, kuten avioeroon, tekopyhyyteen ja ahneuteen. Hän puolusti aina syrjittyjä ja rikkoi monia aikansa uskonnollisia tabuja. Mutta vaikka Jeesuksen ajan juutalaisuudessa suhtauduttiin homoseksuaalisuuteen torjuvasti, Jeesus ei itse ota asiaan lainkaan kantaa.
Miksi?
-Aihe ei ollut niin tärkeä kuin muut moraaliset kysymykset. Jeesuksen opetukset keskittyivät ihmisten sisäisiin asenteisiin, lähimmäisenrakkauteen ja Jumalan valtakuntaan – ei siihen, mitä joku teki makuuhuoneessaan.
-Jeesus suhtautui seksuaalimoraaliin joustavammin kuin aikansa fariseukset.
Esimerkiksi kun fariseukset yrittivät kivittää aviorikoksesta kiinni jääneen naisen, Jeesus ei tuominnut häntä vaan kehotti muitakin katsomaan itseään peilistä:
“Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.” (Joh. 8:7)
Jeesuksen kaikki toiminta viittaa siihen, että hän ei jakanut aikansa tiukkoja sääntöjä “epäpuhtaista” ihmisistä. Itse asiassa päin vastoin:
-Hän aterioi syntisinä pidettyjen kanssa.
-Hän paransi roomalaisen sadanpäällikön palvelijan (Matt. 8:5–13). Tutkijat ovat esittäneet, että palvelija oli sadanpäällikön rakastettu. Roomalaisessa kulttuurissa tällaiset suhteet olivat yleisiä.
Jos homoseksuaalisuus olisi ollut Jeesukselle tärkeä moraalinen kysymys, hän olisi kyllä sanonut siitä jotain.
Paavali ja homoseksuaalisuus –
mitä hänen kirjeissään oikeastaan sanotaan?
Koska Jeesus ei käsittele asiaa lainkaan, homoseksuaalisuuden vastustajat nojaavat yleensä apostoli Paavalin kirjeisiin. Paavali oli lähetystyöntekijä, joka levitti kristinuskoa Rooman valtakunnan alueella.
Paavalin kirjeissä on muutama kohta, joissa homoseksuaalisuus mainitaan:
Roomalaiskirje 1:26–27 – “luonnonvastaiset himot”?
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali kuvaa, miten hänen mukaansa ihmiset ovat luopuneet Jumalasta ja antautuneet “häpeällisiin himoihin”:
“Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen. Samoin miehet ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihottuneet himoissaan toisiinsa.” (Room. 1:26–27)
Tämä on muuten ensimmäinen ja ainoa Raamatun kohta, jossa naisten välinen suhde mainitaan.
Konservatiivisten kristittyjen mielestä tämä on nähty selvänä tuomiona homoseksuaalisuudelle. Mutta kun tekstiä tarkastelee tarkemmin, herää kysymyksiä:
-Mitä “luonnonvastainen” tarkoittaa?
Kreikkalais-roomalaisessa filosofiassa “luonnonvastainen” tarkoitti poikkeamista siitä, mitä pidettiin normaalina yhteisössä. Esimerkiksi vasenkätisyys tai pitkät hiukset miehillä olivat tuohon aikaan myös “luonnonvastaista”.
Sanalla tarkoitettiin siis poikkeamista oman aikansa kulttuurisista normeista, eikä se ollut kannanotto biologiseen luonnottomuuteen, kuten nykyään ymmärretään.
-Miksi homoseksuaalisuus mainitaan osana epäjumalanpalvelusta?
Roomalaiskirjeessä homoseksuaalisuus mainitaan samassa yhteydessä kuin epäjumalien palvonta. Tämä johtuu siitä, että Paavali viittaa temppeliprostituutioon, jossa sekä miehet että naiset harjoittivat seksiä uskonnollisissa rituaaleissa.
1. Korinttilaiskirje 6:9–10 ja 1. Timoteuksen kirje 1:9–10
Korinttilaiskirjeessä ja Timoteuksen kirjeessä Paavali mainitsee erilaisia ihmisryhmiä, jotka eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mukana ovat mm. “arsenokoitai” ja “malakoi”.
Mitä nämä sanat tarkoittavat?
-Malakoi tarkoittaa kirjaimellisesti “pehmeää” ja sitä käytettiin kuvaamaan hemmoteltua, moraalisesti löyhää elämäntapaa. Tutkijat ovat tulkinneet sen tarkoittavan tässä yhteydessä nuoria miesprostituoituja.
-Arsenokoitai on vaikeampi sana. Se muodostuu sanoista arsen (mies) ja koite (vuode, maata jonkun kanssa). Sana esiintyy Raamatussa ainoastaan kaksi kertaa, eikä sen ole tulkittu viittaavan yleisesti homoseksuaalisuuteen vaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja temppeliprostituutioon.
Historiallisesti tarkasteltuna varhaiset Raamatun kääntäjät ja tutkijat eivät edes tulkinneet näiden sanojen viittaavan homoseksuaalisuuteen sellaisena kuin me sen nykyään ymmärrämme, vaan moraalittomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten hyväksikäyttöön tai prostituutioon.
Mitä Paavali ei sano?
Paavalin teksteissä ei missään kohdin puhuta kahden aikuisen välisestä rakastavasta ja sitoutuneesta suhteesta.
Kaikki viittaukset homoseksuaalisiin tekoihin liittyvät siis:
-Rooman valtakunnan pakanakulttuuriin.
-Temppeliprostituutioon ja rituaaliseen seksiin.
-Hyväksikäyttöön (esim. vanhempien miesten ja nuorten poikien suhteet, joita esiintyi antiikin maailmassa yleisesti).
Paavali ei siis käsittele nykyistä käsitystä homoseksuaalisuudesta lainkaan.
Homoseksuaalisuus ja Raamattu – mitä tekstit todella sanovat?
Aiemmissa kappaleissa kävin läpi Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia ja niiden historiallista kontekstia. Nyt tarkastelen toista tärkeää kysymystä:
Miksi juuri homoseksuaalisuuden kiellot ovat jääneet voimaan, vaikka niin monet muut Vanhan ja Uuden testamentin moraalisäännöt on hylätty?
Raamatusta löytyy lukuisia käskyjä, joita useimmat kristityt eivät enää noudata. Tässä osiossa vertaillaan homoseksuaalisuutta koskevia kieltoja muihin säädöksiin, jotka on jätetty historiaan.
Mooseksen lain käskyt – valikoidaanko niitä mielivaltaisesti?
3. Mooseksen kirjassa kielletään miesten välinen seksuaalinen kanssakäyminen, mutta samassa laissa on myös monia muita sääntöjä, kuten:
-Sianlihan syöntikielto (3. Moos. 11:7–8).
-Kielto pukeutua vaatteisiin, joissa on eri kuituja (3. Moos. 19:19).
-Kielto leikata hiuksia tietyistä kohdista tai ajaa partaa (3. Moos. 19:27).
-Kuukautisten aikana nainen ja kaikki, mihin hän koskee, on “saastainen” (3. Moos. 15:19–24).
-Säännös, jonka mukaan aviorikoksesta kiinni jääneet naiset on kivitettävä kuoliaaksi (5. Moos. 22:20–21).
Useimmat kristityt katsovat, että nämä säännökset olivat kulttuurisidonnaisia eivätkä enää päde. Tätä perustellaan sillä, että Jeesuksen “uusi liitto” vapautti kristityt Mooseksen lain määräyksistä.
Mutta jos Mooseksen lakia ei enää sovelleta muihin säädöksiin, miksi juuri homoseksuaalisuuden kieltoa pidetään yhä voimassa?
.
Kysymys kristityille
Jos Jeesus olisi täällä tänään, millä puolella hän olisi?
-Seuraisiko hän niitä, jotka tuomitsevat ja sulkevat ulos?
-Vai niitä, jotka kutsuvat kaikki pöytään – myös ne, joita muut ovat hyljeksineet?
Kristityt saavat itse vastata tähän kysymykseen.
.
.
Lähteet:
Brownson, James V.: Bible, Gender, Sexuality: Reframing the Church’s Debate on Same-Sex Relationships, Countryman, L. William: Dirt, Greed, and Sex: Sexual Ethics in the New Testament and Their Implications for Today, Boswell, John: Christianity, Social Tolerance, and Homosexuality, Helminiak, Daniel A.: What the Bible Really Says about Homosexuality, Nissinen, Martti: Homoeroticism in the Biblical World: A Historical Perspective, Loader, William R. G.: Sexuality in the New Testament: Understanding the Key Texts, Scroggs, Robin: The New Testament and Homosexuality: Contextual Background for Contemporary Debate, Jennings, Theodore W.: The Man Jesus Loved: Homoerotic Narratives from the New Testament, Brawley, Robert L.: Biblical Ethics and Homosexuality: Listening to Scripture, Via, Dan O., Gagnon, Robert A. J.: Homosexuality and the Bible: Two Views, Rogers, Jack: Jesus, the Bible, and Homosexuality: Explode the Myths, Heal the Church, Goss, Robert E.: Queering Christ: Beyond Jesus Acted Up, Guest, Deryn: Beyond Feminist Biblical Studies, Cornwall, Susannah, ed.: Controversies in Queer Theology, Lings, Kittredge Cherry: Love Lost in Translation: Homosexuality and the Bible, Stone, Ken: Practicing Safer Texts: Food, Sex and Bible in Queer Perspective, Althaus-Reid, Marcella: Indecent Theology: Theological Perversions in Sex, Gender and Politics, Stuart, Elizabeth: Gay and Lesbian Theologies: Repetitions with Critical Difference, Brooten, Bernadette: Love Between Women: Early Christian Responses to Female Homoeroticism, Thatcher, Adrian: Redeeming Gender, Jennings, Theodore W.: Plato or Paul?: The Origins of Western Homophobia, Phipps, William E.: Genesis and Gender: Biblical Myths of Sexuality and Their Meaning, Walsh, Jerome T.: Old Testament Ethics: A Paradigmatic Approach, Greenberg, Steven: Wrestling with God and Men: Homosexuality in the Jewish Tradition, Schneiders, Sandra M.: The Revelatory Text: Interpreting the New Testament as Sacred Scripture, Keenan, James F.: A History of Catholic Moral Theology in the Twentieth Century: From Confessing Sins to Liberating Consciences, Alison, James: Faith Beyond Resentment: Fragments Catholic and Gay, Cheng, Patrick S.: Radical Love: An Introduction to Queer Theology, Boone, Kathleen: The Bible Tells Them So: The Discourse of Protestant Fundamentalism, Wink, Walter: Homosexuality and Christian Faith: Questions of Conscience for the Churches, Sanders, E. P.: Paul and Palestinian Judaism: A Comparison of Patterns of Religion, Dunn, James D. G.: The Theology of Paul the Apostle, Hays, Richard B.: The Moral Vision of the New Testament: Community, Cross, New Creation, Fiorenza, Elisabeth Schüssler: In Memory of Her: A Feminist Theological Reconstruction of Christian Origins, Burrus, Virginia: Sex Lives of Saints: An Erotics of Ancient Hagiography, Krondorfer, Björn, ed.: Men and Masculinities in Christianity and Judaism: A Critical Reader, Miller, Lisa M.: Queer Theology: Rethinking the Western Body, Schneiders, Sandra M.: Feminist Interpretation of the Bible: Theory and Practice, Jantzen, Grace: Becoming Divine: Toward a Feminist Philosophy of Religion, Boone, Kathleen C.: The Bible Tells Them So: The Discourse of Protestant Fundamentalism, Ruether, Rosemary Radford: Sexism and God-Talk: Toward a Feminist Theology, Miles, Margaret R.: Seeing and Believing: Religion and Values in the Movies, Hornsby, Teresa J., Stone, Ken, eds.: Bible Trouble: Queer Reading at the Boundaries of Biblical Scholarship, Moore, Stephen D.: God’s Beauty Parlor and Other Queer Spaces in and Around the Bible, Althaus-Reid, Marcella: The Queer God, Isherwood, Lisa, ed.: Contemporary Theologies of Sexuality and Gender, Jordan, Mark D.: The Silence of Sodom: Homosexuality in Modern Catholicism, Rowland, Christopher, ed.: The Cambridge Companion to Liberation Theology, MacCulloch, Diarmaid: Sex and the Church: Gender, Marriage and Sexuality in Christian History, Punt, Jeremy: Queer Theory and the Prophetic Marriage Metaphor in the Hebrew Bible, Coogan, Michael D.: God and Sex: What the Bible Really Says, Keener, Craig S.: Paul, Women, and Wives: Marriage and Women’s Ministry in the Letters of Paul, Thatcher, Adrian: The Savage Text: The Use and Abuse of the Bible, Eilberg-Schwartz, Howard: God’s Phallus and Other Problems for Men and Monotheism, Davidson, Richard M.: Flame of Yahweh: Sexuality in the Old Testament.
Epilogi 
Jätä kommentti