Viime vuosina politiikan kentälle on noussut näkyväksi vaarallinen ideologinen suuntaus, joka haastaa ne länsimaisen liberaalin järjestyksen perusteet, joihin olemme tottuneet. Tämän ilmiön ymmärtäminen on todella tärkeää, jotta hahmottaa, mitä Yhdysvaltojen ja laajemmin koko länsimaiden politiikassa tapahtuu juuri nyt.
Tätä liikettä kutsutaan postliberalismiksi. Se ei ole mikään yksittäinen ja selkeä poliittinen ohjelma, vaan sekalainen joukko eri ajattelijoita ja toimijoita eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat yksilökeskeisyyteen, ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa käsitystä maailmasta.
Heidän päällimmäisenä tavoitteenaan on korvata nykyinen järjestelmämme “yhteisen hyvän” politiikalla – sellaisella, jossa eri maat ja vielä pienemmässä mittakaavassa paikalliset yhteisöt päättäisivät eristyksissä omista säännöistään ilman universaaleja ihmisoikeusnormeja.
Toteutuessaan tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että enemmistö voisi täysin mielivaltaisesti rajoittaa vähemmistöjen oikeuksia vetoamalla perinteisiin arvoihin. Postliberalismi ei ole enää pelkkää akateemista pohdiskelua, vaan se on noussut keskeiseksi taustavaikuttajaksi Donald Trumpin liikkeessä, Unkarin johdossa ja laajemmin Euroopan oikeistokonservatiivisissa piireissä. Sen vaikutus näkyy myös täällä Suomessa – joskus suoraan, joskus epäsuorasti.
Postliberalismin perusta: vastavalistuksen paluu
Postliberaalit näkevät valistuksen ajan jättämän perinnön ongelmallisena.
Valistuksen aika oli 1600–1700-luvuilla vaikuttanut aatesuunta, joka korosti järkeä, tiedettä ja yksilön vapautta. Sen tavoitteena oli vapauttaa ihmiset uskonnollisista ja periytyvistä auktoriteeteista sekä edistää tasa-arvoa, demokratiaa ja kriittistä ajattelua. Valistus vaikutti merkittävästi muun muassa ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon ja modernin tieteen kehitykseen. Se oli länsimaisen ajattelun perusta.
Mutta postliberaalit eivät usko, että yhteiskunta voi rakentua yksilönvapauden ja rationaalisen päätöksenteon varaan – huolimatta siitä, että juuri niiden varaan se on rakennettu.
Sen sijaan he korostavat yhteisöllisyyttä, perinteitä ja uskontoa. Ja vaikka monet postliberaalit kritisoivat kovaan ääneen kapitalismia ja markkinatalouden ylivaltaa, heidän vaihtoehtonsa ei suinkaan ole tasa-arvoinen hyvinvointivaltio, vaan hierarkkinen yhteiskunta, jossa ihmiset elävät heille ”luontaisissa” rooleissaan ja paikoillaan.
Tämän ajattelun juuret ulottuvat syvälle historiaan. Jo 1800-luvulla vastavalistuksen ajattelijat, kuten Joseph de Maistre ja Carl Schmitt, torjuivat liberalismin ja yksilönvapauden ajatukset. Heidän mukaansa vahva, hierarkkinen valtio ja perinteiset auktoriteetit olivat ainoa tapa säilyttää yhteiskunnan järjestys. Nämä samat ajatukset elävät yhä nykyisen postliberalismin ytimessä.
Keskeisiä nykyisiä postliberaaleja ajattelijoita ovat esimerkiksi Notre Damen professori Patrick Deneen, joka väittää liberalismin epäonnistuneen, ja Harvardin oikeustieteen professori Adrian Vermeule, joka haluaisi muuttaa Yhdysvaltojen perustuslain vastaamaan katolisen kirkon moraaliopetuksia.
Trumpin taustajoukot ja heidän vaikuttajansa
Donald Trumpin hallinnon sisällä ja ympärillä vaikuttaa joukko postliberaaleja ajattelijoita. Varapresidentti J.D. Vance on varmasti heistä näkyvin, ja hänen ajatteluaan ohjaavat juuri Deneenin ja Vermeulen kaltaiset intellektuellit.
Vance on postliberaalien joukossa muutenkin yksi erikoisimmista hahmoista – ei niinkään filosofiansa vaan takinkääntönsä ansiosta. Hän nousi julkisuuteen Hillbilly Elegy -kirjallaan, jossa hän kuvasi Yhdysvaltojen työväenluokan ongelmia ja antoi itsestään kuvan maltillisena konservatiivina. Mutta ennen kuin hänestä tuli Trumpin varapresidenttiehdokas ja MAGA-liikkeen äänekäs tukija, hän oli itse asiassa yksi Trumpin armottomimmista kriitikoista.
Vance kutsui Trumpia muun muassa “Amerikan Hitleriksi”, ennusti hänen tuhoavan konservatiivisen liikkeen ja väitti, ettei koskaan voisi tukea häntä. Hän jopa piti Trumpia “moraalisesti vastenmielisenä” ja julisti, että “hän ei ole vaihtoehto, jota maa tarvitsee”. Mutta kuinka ollakaan, kun republikaanipuolueen valtadynamiikka muuttui ja Trumpista tuli kaiken keskipiste, myös Vancen mielipiteet kokivat mystisen muodonmuutoksen.
Nyt hän ylistää Trumpia lähes messiaanisena hahmona, ja hänen Twitter-tililtään ei enää löydy varhaisia kriittisiä kommentteja – ne on taianomaisesti kadotettu internetin muistista. Vance on oiva esimerkki siitä, miten postliberaalit eivät ole vain ideologeja, vaan myös opportunisteja, jotka mukautuvat valtaan pysyäkseen sen sisällä.
Heidän lisäkseen on muitakin vaikutusvaltaisia hahmoja, kuten toimittaja Sohrab Ahmari ja Compact-lehden ympärille rakentunut konservatiivinen verkosto, joka yhdistää kristillisyyden, kansallismielisyyden ja kapitalismikritiikin.
Tämä monikirjava joukko jakaa saman päämäärän – liberaalin järjestyksen horjuttamisen – mutta heidän keinonsa eroavat toisistaan. Osa heistä, kuten Vance ja Vermeule, haluaa muuttaa järjestelmän sisältäpäin, kun taas toiset hakevat suoraa kulttuurisotaa.
Yksi keskeinen mutta usein unohdettu vaikuttaja Trumpin taustalla on evankelinen pastori Paula White, joka toimii hänen hengellisenä neuvonantajanaan ja kertoo johtavansa 35 hengen pappisryhmää. White edustaa niin kutsuttua menestyksen teologiaa, jossa uskon ja taloudellisen menestyksen välinen yhteys on keskiössä.
Hänen vaikutuksensa Trumpin ajatteluun ja poliittiseen retoriikkaan osoittaa, kuinka postliberaali liike ja oikeistokristillisyys kietoutuvat yhteen muodostaen poliittisen ja hengellisen liittouman.
Postliberalismi ja oikeistokristillisyys
Postliberalismilla on vahvat siteet erityisesti konservatiiviseen kristillisyyteen, erityisesti katoliseen integralismiin ja evankelikaaliseen liikkeeseen.
Erityisen merkittävä hahmo tässä yhteydessä on Adrian Vermeule, joka ajaa “hallinnollista valtiota”, eli sellaista missä demokraattiset periaatteet ja yksilönoikeudet alistettaisiin “yhteisön hyvälle”.
Sama kehitys näkyy muuallakin. Unkarissa Viktor Orbán on rajoittanut LGBTQ+- ihmisryhmän oikeuksia ja vahvistanut kirkon asemaa valtiollisessa päätöksenteossa. Puolassa Laki ja oikeus -puolue on kiristänyt aborttilainsäädäntöä ja lisännyt katolisen kirkon vaikutusvaltaa politiikassa.
Suomessa vastaavaa ajattelua voi nähdä tietyissä poliittisissa piireissä, joissa perinteisiä perhearvoja ja kristillistä identiteettiä halutaan palauttaa yhteiskunnan perustaksi.
Lopuksi: mitä postliberalismi tarkoittaa meille?
Postliberalismin nousu herättää yhden perustavanlaatuisen kysymyksen: mitä vapaus tarkoittaa tulevaisuudessa?
Postliberaalit eivät sinänsä kiistä vapautta, mutta he määrittelevät sen ihan eri tavalla kuin liberaali demokratia. Heidän näkökulmastaan vapaus ei ole yksilön oikeutta valita itse elämänsä suunta ja elää omana itsenään, vaan heille vapaus tarkoittaa mahdollisuutta (lue pakkoa) elää ”hyveellisesti” yhteisön normien mukaisesti.
Tämä on suora haaste länsimaiselle demokratialle ja oikeusvaltiolle. Postliberaalit haluavat siirtää päätösvallan enemmistölle ja paikallisyhteisöille, mutta samalla he ovat valmiita uhraamaan yksilöiden ja vähemmistöjen oikeudet.
Tämän liikkeen vaikutuksia ei voi enää jättää huomiotta.
Miltä sinun elämäsi näyttäisi postliberalismin varjon alla?
Lähteet:
Deneen, Patrick. Why Liberalism Failed. Yale University Press, 2018
Vermeule, Adrian. Common Good Constitutionalism. Polity, 2022
Ahmari, Sohrab. Tyranny, Inc.: How Private Power Crushed American Liberty–and What to Do About It. Forum Books, 2023
Orbán, Viktor. Puhe CPAC-konferenssissa, 2022
Lilla, Mark. The Shipwrecked Mind: On Political Reaction. New York Review Books, 2016
Mounk, Yascha. The People vs. Democracy: Why Our Freedom Is in Danger and How to Save It. Harvard University Press, 2018
Levitsky, Steven & Ziblatt, Daniel. How Democracies Die. Crown, 2018
Snyder, Timothy. The Road to Unfreedom: Russia, Europe, America. Tim Duggan Books, 2018
Stanley, Jason. How Fascism Works: The Politics of Us and Them. Random House, 2018
Driscoll, Matt. “J.D. Vance Once Called Trump ‘Reprehensible.’ Now He’s One of His Biggest Defenders.” The News Tribune, 2024
Rosen, Jeffrey. “Adrian Vermeule’s Case for Catholic Integralism.” The Atlantic, 2022
Tóth, Csaba. “The Illiberal Playbook: How Hungary Became a Model for Authoritarian Populists.” Journal of Democracy, 2023
Gessen, Masha. Surviving Autocracy. Riverhead Books, 2020
Mudde, Cas. The Far Right Today. Polity, 2019
Kaltwasser, Cristóbal Rovira, et al. The Oxford Handbook of Populism. Oxford University Press, 2017
Epilogi 
Jätä kommentti