ADHD ja autismi nähtiin pitkään poikien häiriöinä. Tämän vuoksi myös diagnostiset kriteerit ja hoitokäytännöt ovat kehittyneet, ja ne on laadittu pitkälti poikien ja miesten oireprofiilin mukaan. Tämän takia tytöt ja naiset jäävät usein ilman diagnooseja ja tarvitsemaansa tukea.
Viime vuosina tutkimus on onneksi enenevissä määrin alkanut tuomaan esiin sukupuolten välisiä eroja näissä neuropsykiatrisissa häiriöissä.
Tämä on ensiarvoisen tärkeää, koska tyttöjen ADHD on usein tarkkaamattomuuspainotteinen, ja autistiset tytöt taas oppivat jo varhain naamioimaan (maskaamaan) oireensa paremmin kuin pojat, minkä vuoksi heidän haasteensa jäävät valitettavan usein huomaamatta.
Poikien tyypillisiin oireisiin painottuva diagnostiikka tarkoittaa, että moni tyttö elää vuosia tietämättömänä neurokirjon erityispiirteistään. Ilman diagnoosia ja tukea he altistuvat suurelle riskille sairastua masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön, uupumukseen ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Moni saa vastauksia vasta aikuisena, kun elämän varrella kehitetyt selviytymisstrategiat eivät enää riitä ja seinä tulee vastaan. Usein tässä kohtaa on takana jo useampi masennuskausi ja muita vastaavia mielenterveyteen tai traumoihin liittyviä diagnooseja.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen ADHD:n ja autismin sukupuolieroja nykyisen tutkimustiedon valossa. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miksi tyttöjen oireita ei vieläkään tunnisteta samalla tavalla kuin poikien, mitkä biologiset ja ympäristölliset tekijät selittävät näitä eroja ja kuinka diagnostisia käytäntöjä tulisi päivittää, jotta myös tytöt saisivat diagnoosin ja tarvitsemansa hoidon ajoissa.
En löytänyt yhtään suomenkielistä artikkelia, joka käsittelisi kaikkia näitä tässä käsittelemiäni aiheita yhdessä. Useissa suomalaisissakin lähteissä kyllä käsitellään näitä teemoja, mutta erikseen, yhtäkään tekstiä en onnistunut löytämään, missä nämä olisivat olleet yhdistettynä yhteen julkaisuun.
Tämä saattaa valitettavasti tarkoittaa sitä, että tämä kirjoittamani teksti on ensimmäinen suomenkielinen julkaisu, joka yhdistää kaikki nämä näkökulmat yhteen artikkeliin yhdeksi kokonaisuudeksi.
.
Neurobiologiset erot ADHD:ssa ja autismissa
ADHD ja autismi ovat neurokehityksellisiä häiriöitä, joiden biologiset mekanismit vaihtelevat sukupuolen mukaan.
Lyhyesti tiivistettynä tutkimuksista saatu tieto kertoo mm., että poikien ja tyttöjen aivot kehittyvät eri tahtiin, sukupuolihormonit vaikuttavat oirekuvaan ja tytöillä on biologista suojaa näitä häiriöitä vastaan, mikä osaltaan selittää niiden erilaisen ilmenemisen.
Aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset erot
Aivokuvantamistutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:ssa ja autismissa esiintyy kehityksellisiä eroavaisuuksia, jotka näkyvät eri tavoin sukupuolten välillä.
ADHD:ssa poikien etuotsalohko kehittyy keskimäärin viivästyneemmin kuin tytöillä, mikä selittää heidän impulsiivisempaa ja ulospäin näkyvämpää oireiluaan. Tytöillä taas tarkkaamattomuuteen liittyvät erot korostuvat.
Autismikirjon häiriössä on havaittu eroja aivokuoren paksuudessa ja hermoverkostojen organisoinnissa. Autistisilla tytöillä aivokuori on keskimäärin paksumpi varhaisessa lapsuudessa ja ohenee nopeammin kuin pojilla. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka autismi ilmenee ja miten tytöt käsittelevät sosiaalisia ja kognitiivisia haasteita.
.
Hormonaaliset tekijät ja “female protective effect”
Sukupuolihormonit vaikuttavat aivojen kehitykseen jo sikiöaikana ja vaikuttavat myös siihen, kuinka ADHD ja autismi ilmenevät.
Estrogeeni lisää aivojen plastisuutta ja kognitiivisia toimintoja, ja sen on esitetty suojaavan tyttöjä ADHD:n ja autismin vaikeimmilta muodoilta.
“Female protective effect” -teorian mukaan tytöt kestävät paljon suurempaa neurobiologista kuormitusta, ennen kuin oireet alkavat ylittää diagnostisen kynnyksen.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että tytöillä oireiden täytyy olla paljon vakavampia, jotta he voisivat saada diagnoosin, mikä taas johtaa alidiagnosointiin.
.
Hormonaaliset tekijät
Sukupuolihormonit vaikuttavat ADHD:n ja autismin ilmenemiseen elämän eri vaiheissa.
Estrogeenin ja progesteronin määrän vaihtelut murrosiässä, kuukautiskierron aikana, raskauden ja vaihdevuosien yhteydessä voivat voimistaa tai lieventää oireita.
Murrosiässä hormonitasojen muutos voi lisätä tarkkaavaisuusvaikeuksia ja korostaa emotionaalista herkkyyttä, mikä voi vaikeuttaa oireiden tunnistamista. Tämä voisi osaltaan selittää sen, miksi yläkouluikäiset tytöt saavat niin paljon vääriä tai puutteellisia diagnooseja ja miksi he saavat ylipäänsä niin paljon vähemmän diagnooseja kuin saman ikäiset pojat.
Monilla tytöillä ja naisilla ADHD:n ja autismikirjon oireet pahenevat ennen kuukautisia, kun estrogeenitaso laskee ja progesteronitasot nousevat. Nämä hormonit vaikuttavat mielialan säätelyyn ja kognitiivisiin toimintoihin.
Raskauden aikana estrogeenitasojen kohoaminen voi hetkellisesti parantaa tarkkaavaisuutta ja lievittää oireita, mutta synnytyksen jälkeinen hormonien lasku saattaa tuoda mukanaan todella vaikeita oirejaksoja.
Vaihdevuosien myötä tapahtuva estrogeenin väheneminen voi johtaa ADHD:n ja autismin oireiden voimistumiseen, minkä seurauksena moni nainen saakin diagnoosin vasta keski-iässä, kun hormonitoiminnan suojavaikutus heikkenee.
Koska hormonaaliset muutokset vaikuttavat oirekuvaan merkittävästi, ADHD:n ja autismikirjon naisten hoidossa ja tuessa tulisi huomioida elämänkaaren eri vaiheet ja niiden vaikutus neuropsykiatrisiin haasteisiin.
Tyttöjen erityiskiinnostukset ovat myös usein sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kuin poikien. Siinä missä poika saattaa keskittyä yksinomaan vaikka liikennevaloihin tai kalkkunoihin lajina, autistinen tyttö voi intoilla kirjoista tai tietystä popmusiikkiartistista – eli aiheista, jotka eivät herätä huomiota tai kummastelua.
.
Miksi erot johtavat diagnosointiviiveisiin?
Edellä mainittujen asioiden lisäksi myös opettajien, lääkäreiden, vanhempien ja yhteiskunnan odotukset vaikuttavat siihen, kuinka helposti tyttöjen neurokirjon häiriöt tunnistetaan.
Koska tytöiltä noin ylipäänsäkin odotetaan sopeutumiskykyä ja sosiaalisia taitoja, heidän oireitaan ei aina nähdä neuropsykiatrisina haasteina. Sen sijaan heitä saatetaan pitää vain herkkinä, ahdistuneina, hankalina, itsekkäinä tai perfektionisteina. Totuus siellä sisällä on kuitenkin jotain ihan muuta.
Tyttöjen ja naisten ADHD ja autismi ovat pitkään jääneet huomaamatta omine ainutlaatuisine erityispiirteineen, mutta onneksi tieto ja ymmärrys tästäkin asiasta lisääntyy koko ajan.
Mutta jotta yhä useampi tyttö saisi tarvitsemansa avun tarpeeksi ajoissa, tarvitaan merkittäviä muutoksia diagnostiikassa, koulutuksessa, asenteissa ja hoitokäytännöissä:
-Diagnostisia kriteerejä pitäisi päivittää nykyisen tietämyksen tasolle ja huomioida sukupuolierot paremmin.
-Ammattilaisten koulutusta olisi lisättävä ja päivitettävä nykyisen tietämyksen tasolle. Erot paikkakuntien ja koulujen välillä ovat järkyttävän suuret.
-Vanhempien ja opettajien tietoisuutta on kasvatettava ja päivitettävä vastaamaan sitä tietoa, mikä meillä nyt on.
-Neurokirjon oppilaille on kehitettävä joustavampia tukimuotoja. Mahdollisuuksia helpottaa ja keventää arkea samalla kun turvataan koulunkäynti olisi, mutta koulujen joustamattomat käytännöt estävät tämän potentiaalin hyödyntämisen.
Tietoisuus kasvaa ja jos sen mukana saataisiin vielä käytäntöjäkin kehitettyä, niin yhä useampi tyttö voisi lakata kysymästä:
“Miksi kukaan ei huomannut tätä aiemmin?”.
.
Kansainvälinen vertailu – miten Suomi sijoittuu?
Sosioekonominen asema vaikuttaa valitettavasti myös siihen, kuinka nopeasti ja millä tarkkuudella diagnoosi saadaan.
Tyttöjen ADHD:n ja autismin diagnosointi on haaste myös monissa muissa maissa, mutta eri järjestelmät käsittelevät sitä hyvin erilaisin tavoin ja tuloksin.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tietoisuus neurokirjon sukupuolieroista on lisääntynyt todella nopeasti ihan viime vuosina. Aiheesta on julkaistu laajasti tutkimuksia sekä kokemusasiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä ja videoita erilaisille sosiaalisen median alustoille. Varsinkin TikTokissa tämänkaltaista sisältöä on saatavilla paljon juuri nuorelle itselleen sopivassa formaatissa.
Ruotsissa ja Norjassa on viime vuosina kehitetty todella hyviä uusia diagnosointimalleja, joissa juurikin sukupuolierot otetaan paremmin huomioon.
Esimerkiksi Ruotsissa tietyt klinikat käyttävät arviointityökaluja, jotka on suunniteltu erityisesti tunnistamaan nimenomaan tyttöjen ja naisten ADHD- ja autismipiirteitä.
Suomessakin tietoisuus on kasvamassa, mutta diagnosointikäytännöt ovat edelleen vanhoja ja kankeita, ja tämän lisäksi vielä hyvin vaihtelevia paikkakunnasta ja ammattilaisesta riippuen.
Joillain alueilla tytöt saavat edelleen paljon todennäköisemmin ahdistuneisuus- tai masennusdiagnoosin ennen kuin neurokirjon piirteitä edes harkitaan tai suostutaan harkitsemaan.
Jotta Suomi ei jäisi enää tämän enempää jälkeen muista pohjoismaista, olisi kriittisen tärkeää ottaa oppia kansainvälisistä käytännöistä, varsinkin naapurimaista, ja kehittää diagnostisia menetelmiä, jotka eivät perustu vain poikien oireprofiiliin.
.
Intersektionaalinen näkökulma – kuka jää edelleen huomaamatta?
Vaikka tyttöjen ADHD:n ja autismin tunnistaminen on jo itsessään haasteellista nykyiselle järjestelmällemme, tietyt ryhmät jäävät vielä tätäkin todennäköisemmin diagnosoimatta.
Etninen tausta vaikuttaa diagnosointiin monin tavoin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset tytöt ja naiset kohtaavat suuria esteitä jo siinä, että heidän oireensa ymmärretään väärin kulttuurisista syistä.
Joissakin yhteisöissä neurokirjon piirteitä ei myöskään tunnisteta yhtä helposti, jonka lisäksi niihin voi liittyä vahva stigma, häpeäleima. Tämä johtaa siihen, että tytöt eivät pääse edes arviointeihin, tai heidän oireitansa vähätellään tai niitä selitetään väärin esimerkiksi käytöshäiriöinä tai traumaattisten kokemusten seurauksina tulleiksi.
Perheet, joilla on varaa hakea diagnostiikkaa ja hoitoa yksityisiltä lääkäriasemilta, saavat apua huomattavasti nopeammin kuin ne, jotka joutuvat jonottamaan julkisen terveydenhuollon palveluihin. Tämä lisää merkittävästi epätasa-arvoa, sillä neurokirjon häiriöt eivät katso varallisuutta – mutta tuen saaminen saattaa hyvinkin riippua pelkästään siitä.
Pelkkä tietoisuuden lisääminen ei riitä, vaan tarvitaan myös käytännön muutoksia, jotka ottavat huomioon erilaiset taustat ja elämäntilanteet.
.
Kokemusasiantuntijuus – miltä diagnosoimaton ADHD tai autismi tuntuu?
Tutkimukset osoittavat selkeästi tyttöjen jäävän usein ilman diagnoosia. Tämä ei ole pelkästään tilastollinen tai teoreettinen ongelma.
Kokemusasiantuntijoiden kertomukset avaavat konkreettisesti sitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun neuropsykiatrisia haasteita ei tunnisteta ajoissa.
Kuten todettu, moni ADHD- tai autismikirjon nainen on saanut diagnoosinsa aikuisena, usein vasta pahan uupumuksen tai vakavien mielenterveyshaasteiden myötä.
Yleinen, usein toistuva kertomus on, että lapsuudessa ja nuoruudessa oli epämääräinen tunne siitä, että jokin oli pielessä, mutta kukaan ei oikein osannut nimetä sitä. Oireita selitettiin vähän milläkin… ujoudella, herkkyydellä, laiskuudella tai jopa koulukiusattuna olemisella – mutta kukaan ei osannut ajatellakaan, että kyseessä voisi olla neurokirjon piirre.
Diagnoosin viivästyminen ja puuttuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen joutuu rakentamaan selviytymisstrategiansa itse, yksin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden välttelyä, jatkuvaa ylisuorittamista tai itsensä sopeuttamista toisten odotuksiin niin pitkälle, että jopa oma identiteetti hämärtyy.
Moni kokee, että vasta diagnoosin saatuaan he ovat voineet alkaa ymmärtää itseään ja omia toimintamallejaan paremmin, ja sitä kautta he ovat voineet alkaa rakentaa vihdoin elämää, joka toimii heidän omilla ehdoillaan – ei muiden odotusten mukaan.
.
..
Liitteet/linkit:
.
“Askel aikuisuuteen” -kokemusvideot:
https://askelaikuisuuteen.fi/materiaalipankki/kokemusvideot/
Vanhempainliiton kokemusasiantuntijavideot:
https://vanhempainliitto.fi/videot/kokemusasiantuntijat/
.
ADHD-liiton kokemustoiminta:
https://adhd-liitto.fi/tukea/kokemustoiminta/
.
Autismiliiton kokemusasiantuntijat:
https://autismiliitto.fi/toiminta/kokemusasiantuntija/
.
Lähteet:
Olen koonnut tähän listan mielestäni mielenkiintoisista tutkimuksista jotka käsittelevät tyttöjen ADHD:ta ja autismia eri maissa.
-Maalehto, S., & Alanko, K. (2023). Integratiivinen katsaus koulupoissaoloista oppilailla, joilla on ADHD- tai autismikirjon diagnoosi. Psykologia, 58(3), 220–234.
-Ollila, M. (2024). Kouluakäymättömyys autismikirjon oppilailla. Oulun yliopisto.
-Mattila, M. L., Hurtig, T., Haapsamo, H., Jussila, K., Kuusikko, S., Kielinen, M., Linna, S. L., Ebeling, H., & Moilanen, I. (2007). Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: A community- and clinic-based study. Journal of Autism and Developmental Disorders, 40(9), 1080–1093.
-Salminen, A., & Viljanen, M. (2020). ADHD-oireisten lasten vanhempien kokemuksia lasten koulunkäynnistä ja siihen liittyvästä tuesta. Kasvatus & Aika, 14(3), 29–43.
Kumpulainen, K., Räsänen, E., & Henttonen, I. (1999). Children’s depressive symptoms, self-reported problems and prosocial behavior in relation to their sociometric status and social competence. European Child & Adolescent Psychiatry, 8(4), 224–231.
-Kopp, S., & Gillberg, C. (1992). Girls with social deficits and learning problems: Autism, atypical Asperger syndrome or a variant of these conditions. European Child & Adolescent Psychiatry, 1(2), 89–99.
-Gillberg, C., & Coleman, M. (2000). The Biology of the Autistic Syndromes. Cambridge University Press.
-Hallerbäck, M. U., Lugnegård, T., & Gillberg, C. (2012). ADHD symptoms in adolescent and young adult females with autism spectrum disorder: A comparative study. Research in Developmental Disabilities, 33(6), 2079–2087.
-Bejerot, S., & Mörtberg, E. (2009). Do autistic traits play a role in the bullying of obsessive-compulsive disorder and social phobia sufferers? Psychiatry Research, 167(1-2), 190–196.
-Nyrenius, S., & Gillberg, C. (2001). Autism spectrum disorders in girls: A family history study. Developmental Medicine & Child Neurology, 43(6), 409–414.
Posserud, M. B., Lundervold, A. J., & Gillberg, C. (2006). Autistic features in a total population of 7–9-year-old children assessed by the ASSQ (Autism Spectrum Screening Questionnaire). Journal of Child Psychology and Psychiatry, 47(2), 167–175..
-Gjevik, E., Eldevik, S., Fjæran-Granum, T., & Sponheim, E. (2011). Kiddie-SADS reveals high rates of DSM-IV disorders in children and adolescents with autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders, 41(6), 761–769.
-Lundervold, A. J., & Gillberg, C. (2019). Autistic traits in a population-based sample of Norwegian adolescents examined with the Autism Spectrum Screening Questionnaire. European Child & Adolescent Psychiatry, 28(11), 1537–1548.
-Steindal, K., & Diseth, T. H. (2020). Gender differences in autism spectrum disorder: Evidence from a Norwegian study. Nordic Journal of Psychiatry, 74(6), 409–416.
-Gould, J., & Ashton-Smith, J. (2011). Missed diagnosis or misdiagnosis? Girls and women on the autism spectrum. Good Autism Practice (GAP), 12(1), 34–41.
-Lai, M.-C., Lombardo, M. V., Pasco, G., Ruigrok, A. N., Wheelwright, S. J., Sadek, S. A., … & Baron-Cohen, S. (2011). A behavioral comparison of male and female adults with high functioning autism spectrum conditions. PLoS One, 6(6), e20835.
-Dworzynski, K., Ronald, A., Bolton, P., & Happé, F. (2012). How different are girls and boys above and below the diagnostic threshold for autism spectrum disorders? Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 51(8), 788–797.
-Russell, G., Steer, C., & Golding, J. (2011). Social and demographic factors that influence the diagnosis of autistic spectrum disorders. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 46(12), 1283–1293. Tämä tutkimus tutkii sosiaalisia ja demografisia tekijöitä, jotka vaikuttavat autismikirjon häiriöiden diagnosointiin.
-Bargiela, S., Steward, R., & Mandy, W. (2016). The experiences of late-diagnosed women with autism spectrum conditions: An investigation of the female autism phenotype. Journal of Autism and Developmental Disorders, 46(10), 3281–3294.
-Ratto, A. B., Kenworthy, L., Yerys, B. E., Bascom, J., Wieckowski, A. T., White, S. W., … & Anthony, L. G. (2018). What about the girls? Sex-based differences in autistic traits and adaptive skills. Journal of Autism and Developmental Disorders, 48(5), 1698–1711.
-Halladay, A. K., Bishop, S., Constantino, J. N., Daniels, A. M., Koenig, K., Palmer, K., … & Szatmari, P. (2015). Sex and gender differences in autism spectrum disorder: summarizing evidence gaps and identifying emerging areas of priority. Molecular Autism, 6(1), 36.
-Mandy, W., Chilvers, R., Chowdhury, U., Salter, G., Seigal, A., & Skuse, D. (2012). Sex differences in autism spectrum disorder: evidence from a large sample of children and adolescents. Journal of Autism and Developmental Disorders, 42(7), 1304–1313.
-Hiller, R. M., Young, R. L., & Weber, N. (2014). Sex differences in autism spectrum disorder based on DSM-5 criteria: Evidence from clinician and teacher reporting. Journal of Abnormal Child Psychology, 42(8), 1381–1393.
-Kirkovski, M., Enticott, P. G., & Fitzgerald, P. B. (2013). A review of the role of female gender in autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders, 43(11), 2584–2603.
-Lai, M.-C., Lombardo, M. V., Auyeung, B., Chakrabarti, B., & Baron-Cohen, S. (2015). Sex/gender differences and autism: setting the scene for future research. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 54(1), 11–24.
-Van Wijngaarden-Cremers, P. J., van Eeten, E., Groen, W. B., Van Deurzen, P. A., Oosterling, I. J., & Van der Gaag, R. J. (2014). Gender and age differences in the core triad of impairments in autism spectrum disorders: a systematic review and meta-analysis. Journal of Autism and Developmental Disorders, 44(3), 627–635.
-Werling, D. M., & Geschwind, D. H. (2013). Sex differences in autism spectrum disorders. Current Opinion in Neurology, 26(2), 146–153.
-Hiller, R. M., Young, R. L., & Weber, N. (2016). Sex differences in autism spectrum disorder based on DSM-5 criteria: Evidence from clinician and teacher reporting. Journal of Abnormal Child Psychology, 44(6), 1027–1037.
-Kirkovski, M., Enticott, P. G., & Fitzgerald, P. B. (2013). A review of the role of female gender in autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders, 43(11), 2584–2603.
-Lai, M.-C., Lombardo, M. V., Auyeung, B., Chakrabarti, B., & Baron-Cohen, S. (2015). Sex/gender differences and autism: Setting the scene for future research. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 54(1), 11–24.
-Van Wijngaarden-Cremers, P. J., van Eeten, E., Groen, W. B., Van Deurzen, P. A., Oosterling, I. J., & Van der Gaag, R. J. (2014). Gender and age differences in the core triad of impairments in autism spectrum disorders: A systematic review and meta-analysis. Journal of Autism and Developmental Disorders, 44(3), 627–635.
-Werling, D. M., & Geschwind, D. H. (2013). Sex differences in autism spectrum disorders. Current Opinion in Neurology, 26(2), 146–153.
-Giarelli, E., Wiggins, L. D., Rice, C. E., Levy, S. E., Kirby, R. S., Pinto-Martin, J., & Mandell, D. (2010). Sex differences in the evaluation and diagnosis of autism spectrum disorders among children. Disability and Health Journal, 3(2), 107–116.
-May, T., Cornish, K., & Rinehart, N. J. (2014). Gender profiles of behavioral attention in children with autism spectrum disorder. Journal of Attention Disorders, 18(6), 412–421.
-Dworzynski, K., Ronald, A., Bolton, P., & Happé, F. (2012). How different are girls and boys above and below the diagnostic threshold for autism spectrum disorders? Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 51(8), 788–797.
-Russell, G., Steer, C., & Golding, J. (2011). Social and demographic factors that influence the diagnosis of autistic spectrum disorders. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 46(12), 1283–1293.
-Bargiela, S., Steward, R., & Mandy, W. (2016). The experiences of late-diagnosed women with autism spectrum conditions: An investigation of the female autism phenotype. Journal of Autism and Developmental Disorders, 46(10), 3281–3294.
-Lai, M.-C., Lombardo, M. V., Pasco, G., Ruigrok, A. N., Wheelwright, S. J., Sadek, S. A., Chakrabarti, B., & Baron-Cohen, S. (2011). A behavioral comparison of male and female adults with high functioning autism spectrum conditions. PLoS One, 6(6), e20835.
Epilogi 
Jätä kommentti