Maailmanhistoria ei varmastikaan tunne muita, joiden opetukset olisivat muovanneet niin laajasti arvojamme ja kulttuureitamme kuin Jeesus Nasaretilainen ja Siddhartha Gautama, eli Buddha.
Heidän elämiensä välillä on noin puoli vuosituhatta, ja heidän opetuksensa syntyivät hyvin erilaisissa kulttuurisissa ja uskonnollisissa konteksteissa. Jeesus eli Rooman valtakunnan ja juutalaisuuden vaikutuspiirissä, Buddha taas muinaisessa Intiassa brahmaanisen uskonnon keskellä.
Tästäkin huolimatta heidän sanomissaan on havaittavissa huomattavia yhtäläisyyksiä: suurimmat ovat myötätunnon, epäitsekkyyden, väkivallattomuuden ja sisäisen muutoksen korostamisessa.
Tämä kirjoitus tarkastelee heidän opetustensa samankaltaisuuksia syvällisemmin ja pohtii, mikä voisi selittää näiden kahden historiallisen hahmon yllättävän yhteiset moraaliset ja filosofiset periaatteet.
Myötätunto ja rakkaus lähimmäistä kohtaan
Yksi keskeisimmistä ja merkittävimmistä yhtäläisyyksistä Jeesuksen ja Buddhan opetusten välillä on rakkauden ja myötätunnon merkitys.
Jeesus tiivisti rakkauden etiikan kuuluisassa vuorisaarnassaan: “Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt. 5:44). Tämä oli äärimmäisen radikaali ja poikkeava asia sanoa hänen aikanaan, sillä juutalaisessa lainsäädännössä korostettiin usein päinvastoin oikeudenmukaisuutta ja koston mahdollisuutta (“silmä silmästä” -periaate). Jeesus ei kuitenkaan ainoastaan kehottanut rakastamaan ystäviä, vaan myös vihollisia, mikä teki hänen opetuksistaan erityisen haastavia ja syvällisiä.
Buddha opetti rakastavaa ystävällisyyttä (mettā), joka ulottuu perheenjäsenten ja ystävien yli myös tuntemattomiin ihmisiin ja vihamiehiin. Dhammapadassa hän sanoo: “Vihaan ei tule vastata vihalla. Vain rakkaus voi sammuttaa vihan liekin.” Tämä ajatus resonoi syvästi Jeesuksen opetusten kanssa ja osoittaa, että sekä buddhalaisuudessa että kristinuskossa myötätunto on keskeinen periaate, joka ohjaa oikeamielistä elämää.
Mutta miksi kumpikin näistä opettajista korosti myötätuntoa niin voimakkaasti?
Yksi mahdollinen selitys on se, että molemmat havaitsivat ihmisten kärsivän paitsi ulkoisista olosuhteista, myös sisäisistä—eli omasta vihastaan ja kaunastaan. Myötätunto ja anteeksianto tarjoavat sekä buddhalaisessa että kristillisessä ajattelussa vapautuksen tästä henkisestä taakasta.
Materialismin ja itsekkyyden hylkääminen
Sekä Jeesus että Buddha torjuivat materialistisen elämäntavan ja korostivat sen sijaan sisäistä rikkautta ulkoisen omaisuuden sijaan.
Jeesus varoitti rahan palvelemisesta: “Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (Matt. 6:24). Hänen mukaansa maalliset aarteet ovat katoavaisia, mutta henkinen omaisuus on pysyvää. Tämä arvo näkyi myös hänen elämässään – hän eli hyvin vaatimattomasti, vailla pysyvää kotia tai omaisuutta.
Buddha opetti myös, että halu (tanhā) ja kiintymys materiaan ovat kärsimyksen (dukkha) juurisyy. Neljän jalon totuuden mukaan kärsimys johtuu ihmisen halusta ja kiintymyksestä pysymättömiin asioihin. Buddhalaisessa ajattelussa vapaus syntyy luopumisesta, ei omistamisesta.
Jeesuksen ja Buddhan opetukset materiaalisista arvoista kulkevat siis aivan käsi kädessä: aito, kestävä onni ja mielenrauha eivät löydy ulkoisesta maailmasta, vaan sisäisestä muutoksesta.
Rituaalien ja muodollisuuden sijaan sydämen puhtaus
Hyvin monet uskonnot korostavat rituaaleja ja ulkoisia normeja, mutta niin Jeesus kuin Buddhakin haastoivat voimakkaasti tämänkaltaisen ajattelun.
Jeesus kritisoi aikansa uskonnollista eliittiä, erityisesti fariseuksia, siitä, että he noudattivat ulkoisia sääntöjä mutta olivat sisäisesti epäoikeudenmukaisia ja ylimielisiä. Hän sanoi: “Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ahneutta ja hillittömyyttä” (Matt. 23:25).
Buddha puolestaan hylkäsi brahmaanisen rituaalikeskeisen uskonnon ja opetti, että valaistuminen saavutetaan meditaation, eettisen elämän ja viisauden kautta – ei uhrauksilla tai seremonioilla. Tämä muistuttaa hyvin paljon Jeesuksen ajatusta siitä, että tärkeintä ei ole muodollinen uskonnonharjoitus, vaan se, mitä ihmisen sisällä on ja miten hän toteuttaa sitä eläessään.
Väkivallattomuus ja anteeksiannon merkitys
Jeesus ja Buddha olivat molemmat suuria väkivallattomuuden opettajia. Jeesuksen kuuluisin väkivallattomuuden periaate on varmaankin käsky “käännä toinen poski” (Matt. 5:39), joka haastaa ihmisen sisäsyntyiset reagointimallit ja impulssit vastata väkivaltaan väkivallalla.
Buddhalaisuudessa ahimsa, eli väkivallattomuus, on keskeinen arvo. Buddha opetti, että vihollisuudet eivät koskaan lopu vihalla, vaan ainoastaan myötätunnolla ja ymmärryksellä. Tämä näkyy myös siinä, kuinka Buddha suhtautui häntä kritisoineisiin ihmisiin – hän vastasi heille lempeydellä ja kärsivällisyydellä, ei vihalla tai kostolla.
Molemmat opettajat siis näkivät, että väkivalta ei ainoastaan satuta toisia, vaan myös lisää kärsimystä sen harjoittajalle.
Tämä ajatus on syvästi inhimillinen, äärimmäisen kaunis ja myös edelleen ajankohtainen – ehkä enemmän kuin koskaan ennen, kun seuraa maailmassa riehuvia sotia ja yhteiskunnallisia konflikteja.
Kärsimys ja vapautuminen
Jeesuksen ja Buddhan opetuksissa kärsimys ei ole pelkästään yksi elämän väistämättömistä osista, vaan myös portti syvempään ymmärrykseen ja vapautumiseen.
Buddhan mukaan kärsimys (dukkha) syntyy ihmisen haluista ja kiintymyksestä ja sen voittaminen vaatii irtautumista pysymättömistä asioista.
Jeesus puolestaan puhui kärsimyksestä paitsi yksilön koettelemuksena, myös osana pelastushistoriaa – hänen omat kärsimyksensä ristillä symboloivat anteeksiantoa ja uutta alkua.
Molempien opetuksissa ydinajatus on siinä, että kärsimystä ei pidä pelätä tai paeta, vaan sen ymmärtäminen ja hyväksyminen johtaa aitoon vapauteen.
Sisäinen ja ulkoinen valtakunta
Jeesus ja Buddha opettivat kumpikin, että henkinen totuus ei löydy ulkoisista rakenteista tai näkyvästä maailmasta, vaan ihmisen itsensä sisältä.
Jeesus sanoi: “Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä” (Luuk. 17:21), mikä tarkoittaa, että hengellistä pelastusta ei saavuteta ulkoisten rituaalien tai lakien, vaan sisäisen muutoksen ja kasvun kautta.
Buddhankin opetuksissa valaistuminen ei ole ulkoisen maailman saavutus, vaan syvä sisäinen oivallus, joka muuttaa ihmisen suhteen todellisuuteen.
Kummankin opetuksissa todellinen henkinen valtakunta ei siis ole näkyvä tai konkreettinen asia, vaan ihmisen tietoisuudessa ja sisällä tapahtuva muutos.
Egon harha ja itsensä kadottaminen
Buddhalaisuuden tärkeimpiä periaatteita on anatta, eli oppi siitä, ettei pysyvää itseä ole olemassa. Buddha opetti, että kärsimys syntyy, kun ihminen takertuu harhaan itsestään erillisenä, muuttumattomana olentona.
Jeesuksen opetuksissa näkyy samankaltaisia ajatuksia, joskin eri sanoin ilmaistuna. Esimerkiksi: “Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen” (Luuk. 9:24). Tämä voidaan tulkita niin, että juuri egon kuolema – itsensä ylittäminen ja luopuminen tarpeesta hallita omaa kohtaloaan – johtaa todelliseen vapauteen.
Molemmat opettajat korostivat, ettei ihminen saavuta täyttymystä pitämällä kiinni itsestään, vaan päästämällä irti ja antautumalla henkiselle kasvulle.
Pohdintaa
Jeesuksen ja Buddhan opetukset syntyivät aivan eri aikakausina ja hyvin erilaisissa elinympäristöissä, tästä huolimatta niiden ydinsanoma on hämmästyttävän samankaltainen.
Molemmat opettajat korostivat jatkuvasti rakkauden ja myötätunnon voimaa, materiaalisen kiintymyksen turhuutta, sisäisen muutoksen merkitystä sekä väkivallattomuutta ja anteeksiantoa.
Oppien merkittävä yhteneväisyys viittaa siihen, että heidän opetuksensa eivät perustu kulttuurisiin tai uskonnollisiin perinteisiin, vaan ne heijastavat syvempää ymmärrystä ihmisluonnosta ja henkisestä kasvusta.
Vaikka kristinusko ja buddhalaisuus ovat muotoutuneet ajan saatossa hyvin erilaisiksi perinteiksi, niiden alkuperäisissä juurissa on hyvin paljon yhteistä.
Tämä herättää kysymyksen: jos kaksi eri kulttuurista ja aikakaudesta lähtöisin olevaa opettajaa päätyivät täysin samoihin johtopäätöksiin ihmisen onnellisuudesta ja henkisestä vapaudesta, voisiko tässä piillä avain universaaliin eettiseen periaatteeseen, joka ylittää uskonnolliset rajat?
Epilogi 
Jätä kommentti