Siirtymä patriarkaattiin – omaisuuden ja vallan keskittyminen miehille
Nyt pureudutaan siihen, miksi naisen asema alkoi kaventua. Muutos alkoi erityisesti ihmisten siirtyessä metsästäjä-keräilijäyhteisöistä maatalousyhteiskuntiin noin 10 000 vuotta sitten.
Metsästäjä-keräilijäyhteisöissä työtehtävät olivat joustavampia, ja yksilön taitoja arvostettiin sukupuolta korkeammalle. Naiset osallistuivat monipuolisesti yhteisönsä elinkeinoihin, kuten metsästykseen, kalastukseen ja päätöksentekoon.
Maanviljelyn yleistyessä yhteiskunnat muuttuivat hiljalleen hierarkkisemmiksi. Suurin vaikutus oli – yllätys, yllätys – rahalla. Omaisuuden periytymisestä tuli aiempaa tärkeämpää.
Maatalousyhteiskunnissa maaomaisuus oli yleensä suurin varallisuuden lähde, ja sen periytyminen sidottiin usein isälinjaan. Tämä johti naisten elämän ja seksuaalisuuden ennennäkemättömään kontrollointiin, taustalla ajatus isyyden varmistamisesta.
Näin perintöjärjestelmä alkoi ohjata sukupuolirooleja kapeisiin muotteihin, ja miesten ylivalta oli syntynyt.

Uskonnon vaikutus naisen asemaan
Seuraavat naulat tähän arkkuun iski uskonto. Monissa patriarkaalisissa uskonnoissa naisten asemaa alettiin rajoittaa systemaattisesti. Varhaisissa valtiollisissa yhteiskunnissa, kuten Mesopotamiassa ja Egyptissä, lainsäädäntö alisti naisia miehisen holhouksen alle. Esimerkiksi Hammurabin laki (n. 1754 eaa.) sisälsi säädöksiä, jotka vahvistivat miesten valtaa perheissä ja yhteiskunnassa.
Antiikin Kreikassa, erityisesti Ateenassa, naiset suljettiin käytännössä täysin kodin piiriin, ja heidän osallistumistaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon rajoitettiin jyrkästi. Tämä oli selkeä kontrasti esimerkiksi Spartan naisiin, joilla oli huomattavasti enemmän vapautta, koska heidän asemansa perustui valtion tarpeisiin eikä yksityisomistukseen.
Kristinuskon ja islamin kehittyessä naisten asema kaventui entisestään, vaikka varhaisessa islamilaisessa yhteisössä naisilla oli aluksi enemmän oikeuksia kuin myöhemmissä kalifaateissa. Katolinen kirkko kieltäytyi hyväksymästä naisia papeiksi, ja islamilaisessa maailmassa naisten asema heikkeni monin paikoin verrattuna varhaisiin muslimiyhteisöihin.
Näiden uskontojen kautta patriarkaaliset arvot oikeutettiin ja ne vakiintuivat hiljalleen normaaliksi käsitykseksi.
Naisten aseman heikkeneminen ei siis ollut biologinen väistämättömyys, vaan seurausta siitä, kuinka yhteiskunnat alkoivat hallita omaisuutta ja periytymistä.
Teollistuminen ja naisten roolin muutos
1800-luvulla teollistuminen toi jälleen uuden jaon kodin ja työelämän välille. Aiemmin naiset olivat työskennelleet perheensä rinnalla maataloudessa ja erilaisissa käsityöammateissa, mutta tehtaiden ja palkkatyön yleistyessä miehet alkoivat keskittyä ansiotyöhön, kun taas naiset sysättiin täysin kodin ja perheen hoitajiksi.
Tämä loi vahvan perustan nykyisille konservatiivisille sukupuolikäsityksille, joissa naisen paikka nähdään ensisijaisesti kotona ja miehen tehtävä perheen taloudellisena tukena.
Tämä asetelma ei kuitenkaan ole millään tavalla luonnollinen ilmiö tai väistämätön seuraus biologisista ominaisuuksista, vaan puhtaasti seurausta historiallisista rakenteista, joista kärsimme ihmiskuntana vieläkin.
Historiallinen vääristymä ja naisten unohtaminen
Monet merkittävät naiset ja heidän saavutuksensa on jätetty historiankirjoituksessa marginaaliin, vaikka arkeologiset ja historialliset todisteet kertovat aivan toista tarinaa.
Viikinkiajan naissoturit, muinaisen Egyptin naisfaraot kuten Hatshepsut, Japanin naispuoliset samurait (onna-bugeisha) ja Dahomeyn naissoturit (Agojie) osoittavat, että naiset ovat toimineet voimakkaina johtajina ja taistelijoina eri kulttuureissa.
Naisen aseman kaventumisen historia osoittaa, kuinka valta, talous ja uskonto ovat muovanneet sukupuolten välisiä suhteita.
Nykyiset konservatiiviset käsitykset siitä, että naisen tulisi olla suojeltavana ja riippuvainen miehestä, eivät perustu biologiaan, vaan ovat historiallisesti rakentuneita normeja, jotka ovat juurtuneet syvälle yhteiskuntiin perintöjärjestelmän ja uskonnon kautta.
Epilogi 
Jätä kommentti