Historian naiset johtajina, sotureina ja metsästäjinä
Ihmiskunnan historian aikana naiset ovat toimineet yhteisöissään merkittävissä rooleissa niin johtajina, hengellisinä auktoriteetteina, sotureina ja metsästäjinä siinä missä miehetkin.
Konservatiivinen käsitys menneisyyden naisista ensisijaisesti suojeltavina kodin hengettärinä ja miesten yksinomaisesta roolista metsästäjinä ja sotureina ei nykytiedon valossa kuitenkaan vastaa historiallista todellisuutta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset osallistuivat todella monipuolisesti yhteisöjensä toimintaan – myös metsästykseen ja päätöksentekoon. Tässä ensimmäisessä osassa pureudutaan naiseuden tähän puoleen, toisessa osassa selvitetään miksi se muuttui.
Naiset metsästäjinä esihistoriassa
Konservatiivisia elämänarvoja usein tukemaan tuputettu näkemys esihistoriallisista yhteisöistä jakaa työnjaon sukupuolen mukaan: miehet metsästivät ja naiset hoitivat jälkikasvua. Monet uudet tutkimukset kuitenkin haastavat tämän käsityksen.
Esimerkiksi arkeologi Randall Haas kollegoineen löysi Andeilla sijaitsevasta 9 000 vuotta vanhasta haudasta nuoren naisen jäänteet. Nainen oli haudattu yhdessä metsästysvälineidensä kanssa. Tämänkaltaiset löydöt antavat tietoa siitä, että naiset osallistuivat aktiivisesti suurriistan metsästykseen yhdessä miesten kanssa.
Tämä löytö sai itseasiassa aikaan pienen dominoefaktin ja inspiroi muitakin tutkijoita tarkastelemaan uudelleen aiempia arkeologisia aineistojaan, ja uuden tarkastelukierroksen antamat tulokset viittaavat siihen, että metsästys ei totta tosiaankaan ollut sukupuolirajoitteinen toiminta.
Yhteisöissä, joissa metsästys oli keskeinen elinkeino, myös naiset osallistuivat aktiivisesti saaliin hankintaan. Sukupuolta merkittävämpää oli siis yksilön taidot ja ominaisuudet.
Kuka niitä lapsia sitten hoiti?
Kiva kun kysyit! Esihistoriallisissa yhteisöissä lastenhoito ei siis ollutkaan yksinomaan naisten vastuulla, vaan myös miehet osallistuivat aktiivisesti jälkeläistensä hoivaamiseen ja kasvatukseen. Antropologi Sarah Hrdy on esittänyt, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä lastenhoito oli hyvinkin laajasti jaettu tehtävä, jossa myös miehet ja muut yhteisön jäsenet osallistuivat lapsista huolehtimiseen. Eli lapsia kasvatti niin sanotusti koko kylä, jälleen kukin kykyjensä mukaan.
Tämä yhteisöllinen lastenhoitomalli haastaa nykyaikaiset käsitykset sukupuolirooleista ja päinvastoin osoittaa, että esihistoriallisissa yhteisöissä sekä miehet että naiset jakoivat vastuun jälkeläistensä kasvatuksesta.
Naiset johtajina ja hengellisinä auktoriteetteina
Kautta historian naiset ovat toimineet merkittävissä johtotehtävissä monissa kulttuureissa. Esimerkiksi Afrikan Igbo-yhteisöissä naisilla oli omia neuvostoja, ja he osallistuivat aktiivisesti elinyhteisönsä päätöksentekoon. Samoin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa naisilla oli usein hyvin keskeinen rooli heimon asioiden hoidossa.
Hengellisessä kontekstissa naiset ovat toimineet šamaaneina, pappeina ja tietäjinä. Monissa alkuperäiskulttuureissa he ovat olleet yhteisöidensä hengellisiä johtajia, jotka ovat vastanneet rituaaleista ja uskonnollisista menoista. Esimerkiksi Siperian ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa naiset ovat toimineet šamaaneina, välittäen viestejä henkimaailman ja ihmisten välillä.
Naiset sotureina
Vaikka vahvan soturin rooli on usein liitetty pelkästään miehiin, niin tosiasiassa naiset ovat myös osallistuneet taisteluihin ja sotimiseen.
Esimerkiksi Amazonit, antiikin Kreikan mytologiassa esiintyvä naispuolinen soturikansa kuvattiin äärimmäisen taitavina sotureina.
Amazonit ovat pitkään keikkuneet jossain historian ja taruston rajamailla. Arkeologiset löydöt ja historialliset tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että tämä myytti perustui ihan todellisiin naispuolisiin sotureihin Keski- ja Itä-Euraasian alueilla.
Scythian ja Sarmatian kulttuureihin kuuluneista haudoista on löydetty naisia, jotka on haudattu aseiden kanssa, ja joiden luustossa on taisteluvammoihin viittaavia jälkiä. Esimerkiksi Mongoliasta ja Etelä-Venäjältä löydetyt noin 2 500 vuotta vanhat haudat sisältävät naissotureita, jotka vastasivat fyysisesti ja aseistukseltaan tätä kreikkalaisten laatimaa kuvausta amazoneista.
Vaikka myyttiset Amazonit eivät toki olleetkaan sellainen yksi ja yhtenäinen, historiallinen kansa, niin heidän kuvauksensa perustui todennäköisesti juuri näihin skyyttiläisiin ja sarmaattisiin soturinaisiin, joita kreikkalaiset aikoinaan kohtasivat. Näin ollen “amazoneilla” on historiallinen pohja, mutta he eivät olleet yksi erillinen valtio tai heimo, kuten kreikkalaisissa taruissa esitetään.
Kun puhutaan historiallisesti tunnetuista naispuolisista sotureista niin mainintansa on ainsainnut ainakin muuan Jeanne d’Arc, joka johti Ranskan joukkoja satavuotisessa sodassa, kuin myös Dahomeyn naissoturit Länsi-Afrikassa, jotka muuten muodostivat merkittävän osan kuningaskuntansa armeijasta.
Myös erilaiset arkeologiset löydöt, kuten Birkan viikinkisoturin hauta Ruotsissa, kertovat meille siitä, kuinka viikinkiaikana myös naiset saattoivat toimia sotureina täällä meillä pohjoisessakin. DNA-analyysit osoittivat, että erään soturina haudatun yksilön jäänteet kuuluivat naiselle, mikä haastaa perinteisen käsityksen viikingeistä yksinomaan miesvaltaisina sotureina.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en halua tekstistä liian pitkää.
Lopuksi
Tämänkaltaiset esimerkit osoittavat, että naisten roolit ihmiskunnan historiassa ovat olleet todella moninaisia ja merkittäviä.
Tämä korostaa, että historiaa tulisi tarkastella aiempaa monipuolisemmin ja tunnustaa naisten merkittävä panos yhteisöjensä kehitykseen. Nykyiset konservatiiviset ja kapeat käsitykset naisen roolista eivät suinkaan perustu biologiseen välttämättömyyteen, vaan ne ovat syntyneet tiettyjen historiallisten ja yhteiskunnallisten muutosten seurauksena.
Tätä käsittelen seuraavassa osassa.
Epilogi 
Jätä kommentti